Stundars Open-Air Museum
HeritageStundarsin ulkoilmamuseo: Aikamatka Pohjanmaan menneisyyteen
Kun astut sisään Stundarsin ulkoilmamuseon porteista Mustasaaren Sulvassa, aika tuntuu pysähtyvän. Heti ensimmäisten askelten myötä aistit täyttyvät menneisyyden tuoksuista: auringon paahtamasta vanhasta puusta, tervatuista katoista ja vienosta leivinuunin savusta. Tuulimyllyjen siivet natisevat hiljaa Pohjanmaan tuulessa. Maisemaa hallitsevat toisaalta ylvään punamullatut maalaistalot vehreine pihoineen ja toisaalta harmaat, maalaamattomat mökit, jotka kyyhöttävät vaatimattomina paikoillaan. Tämä ei ole vain hajanainen kokoelma vanhoja rakennuksia; se on kokonainen elävä kylä, joka hengittää 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomenruotsalaisen Pohjanmaan maaseudun arkea, juhlaa, rikkautta ja köyhyyttä. Täällä historia ei ole lasin takana, vaan se on käsin kosketeltavissa jokaisella kujalla ja jokaisen tuvan kynnyksellä.
Ympärilläsi aukeava näkymä on tarkkaan harkittu ja sydämellä vaalittu. Hiekkatietä kulkiessa voi melkein kuulla entisajan hevoskärryjen kolinan ja aistia kiireettömämmän elämänrytmin. Stundars on ainutlaatuinen paikka, jossa menneisyys herää henkiin tavalla, johon perinteiset sisämuseot harvoin pystyvät. Se kutsuu vierailijan pohtimaan niitä sukupolvia, jotka kerran raivasivat näitä peltoja, rakensivat nämä talot omin käsin ja elivät elämäänsä pitkälti luonnon ehdoilla. Museon alueella vaeltaessa huomaa nopeasti, ettei kyseessä ole kiillotettu tai romantisoitu kuva menneisyydestä, vaan aito ja rehellinen katsaus yhteiskuntaan, jossa sosiaaliset erot olivat suuria ja elämä usein kovaa työtä aamusta iltaan.
Yhden miehen visiosta koko kylän hankkeeksi
Kaikki tämä kauneus ja valtava kulttuurihistoriallinen arvo ei ole syntynyt itsestään, vaan takana on mittaamaton määrä työtä ja omistautumista. Stundarsin tarina alkaa vuodesta 1938, ja se henkilöityy vahvasti yhteen mieheen: paikalliseen kansakoulunopettajaan Gunnar Rosenholmiin. Rosenholm oli intohimoinen kansanperinteen, vanhojen esineiden ja kylätarinoiden keräilijä. Hän ymmärsi jo varhain, että teollistumisen ja modernisaation myötä jokin korvaamattoman arvokas osa pohjalaista kulttuuria oli katoamassa lopullisesti. Vanhoja rakennuksia purettiin säälimättä uusien tieltä, ja perinteiset käsityöammatit alkoivat hiipua tehdasvalmisteisten tavaroiden vallatessa markkinoita.
Rosenholm ei kuitenkaan jäänyt vain sivustakatsojaksi surkuttelemaan tilannetta. Hän perusti Sulvan kotiseutuyhdistyksen (Solf hembygdsförening) yhdessä muiden asiasta innostuneiden kyläläisten kanssa. Heidän yhteinen visionsa oli pelastaa se, mikä vielä pelastettavissa oli, ja luoda tuleville sukupolville konkreettinen aikakapseli ja muistomerkki heidän juuristaan. Ensimmäinen konkreettinen askel kohti unelman toteutumista otettiin 1930-luvun lopulla, kun Stundarsin mäelle siirrettiin aivan ensimmäinen rakennus – vanha vilja-aitta. Tämä vaatimaton aitta toimi alkusysäyksenä sille valtavalle historialliselle hankkeelle, joka alueella myöhemmin toteutettiin.
Photo: PtG, CC BY-SA 4.0. Source
Kasvu kansallisesti merkittäväksi kohteeksi
Stundarsin historia on täynnä merkittäviä virstanpylväitä ja satojen, ellei tuhansien vapaaehtoistyötuntien tulosta. Toinen maailmansota keskeytti ymmärrettävästi museohankkeen etenemisen joksikin aikaa, mutta heti sodan jälkeen työ jatkui entistäkin päättäväisemmin. Vuonna 1947 yhdistys avasi vihdoin ensimmäisen pienen museonsa Herrbackenille. Todellinen laajentumisen ja kukoistuksen aika koitti kuitenkin vasta 1960- ja 1970-luvuilla. Tällöin museon kehittämistä ohjasivat Gunnar Rosenholmin lisäksi toinen merkittävä vaikuttaja, Olav Englund. Heidän johdollaan Stundarsista alkoi muotoutua se suurimittainen ulkoilmamuseo, jona me sen tänä päivänä tunnemme.
Tänä aikakautena alueelle siirrettiin kymmeniä uusia rakennuksia eri puolilta Mustasaarta ja Vaasan seutua. Jokainen rakennus purettiin alkuperäisellä paikallaan hirsi hirreltä, numeroitiin huolellisesti, kuljetettiin Stundarsiin ja pystytettiin uudelleen pieteetillä ja alkuperäisiä rakennusmenetelmiä kunnioittaen. Tämä valtava siirtourakka ei ollut pelkästään fyysinen ponnistus, vaan se vaati myös syvällistä ymmärrystä vanhasta rakennustaidosta, hirsirakentamisesta ja perinteisistä arkkitehtonisista yksityiskohdista. 1970-luvulla käynnistyivät myös kuuluisat "Kalas på Stundars" -tapahtumat, suuret yleisöjuhlat, jotka toivat elämää museon alueelle ja auttoivat rahoittamaan sen jatkuvaa laajentumista.
Luokkaerojen ja käsityötaitojen elävä arkisto
Nykyään Stundarsin ulkoilmamuseo koostuu yli 60 rakennuksesta, mikä tekee siitä yhden maamme vaikuttavimmista historiallisista kohteista. Kokoelma on järjestetty nerokkaasti havainnollistamaan 1900-luvun vaihteen sosiaalisia eroja. Toisaalla sijaitsee vaurasta talonpoikaisluokkaa edustava suuri maalaistalo umpipihoineen. Tämä punamullattu sydän on ympäröity ulkorakennuksilla, ladoilla ja tilavalla leivintuvalla, kertoen tarinaa maata omistavasta väestönosasta, jonka elämä oli taloudellisesti turvattua. Tämän vastakohtana museon toisella laidalla levittäytyy "Harmaa kylä" (Den gråa byn). Se koostuu tilattoman väestön, kuten käsityöläisten ja mäkitupalaisten, pienistä ja vaatimattomista maalaamattomista mökeistä, joissa ansaittiin elanto raskaalla työllä ilman oman maan tuomaa turvaa.
Erityisen merkittävän osan museon kokoelmasta muodostavat lukuisat ammattikuntien rakennukset ja käsityöläisten verstaat, jotka on sisustettu täysin toimintakuntoisiksi. Nämä tarjoavat ainutlaatuisen katsauksen aikaan ennen teollista massatuotantoa. Kirjapainomuseossa voi aistia historian painon, kun taas puusepän ja vaskisepän pajoissa jykevät työkalut lepäävät valmiina käyttöön. Savenvalajan työpajassa näkyy, kuinka yksinkertaisesta maamassasta muovattiin arjen käyttöesineitä. Näiden lisäksi Stundars on säilyttänyt vanhan kyläkoulun pulpetteineen sekä perinteisen, täydellisesti varustellun maalaispuodin. Yksi kokoelmien historiallisista helmistä on myös tunnetun suomenruotsalaisen kirjailijan ja runoilijan Jarl Hemmerin lapsuudenkoti, joka siirrettiin Stundarsiin 1970-luvun lopulla.
Photo: PtG, CC BY-SA 4.0. Source
Kulttuuriperinnön korvaamaton vaalija
Stundarsin ulkoilmamuseon merkitystä suomenruotsalaiselle kulttuuriperinnölle ja ylipäätään Suomen historialle on vaikea yliarvioida. Ilman Gunnar Rosenholmin ja hänen seuraajiensa kaukonäköisyyttä lukemattomat näistä rakennuksista olisivat lahonneet paikoilleen tai tuhoutuneet uudisrakentamisen tieltä, vieden mukanaan osan meidän kaikkien yhteistä tarinaa. Stundars ei ole pelkkä esineiden tai puurakenteiden säilytyspaikka; se on ennen kaikkea sosiaalihistorian arkisto, joka auttaa nykyihmistä ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa esivanhempamme elivät.
Erityisen arvokasta on museon vahva sitoutuminen "elävään historiaan". Stundars ei halua olla hiljainen ja pölyttynyt laitos, vaan paikka, jossa menneisyys tuodaan saumattomasti osaksi nykypäivää. Kesäkaudella alue täyttyy oppaista ajanmukaisissa asuissa, ja työnäytökset herättävät vanhat, unohduksiin vaipuneet käsityötaidot eloon yleisön silmien edessä. Lampaat, kanat ja muut perinteiset kotieläimet viimeistelevät aidon maalaismiljöön tunnun. Tämä pedagoginen ote tekee historiasta saavutettavaa ja kiinnostavaa kaikenikäisille.
1938 Sulvan kotiseutuyhdistys (Solf hembygdsförening) perustetaan kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholmin johdolla.
1930-luvun loppu Ensimmäinen historiallinen rakennus, vanha vilja-aitta, pelastetaan ja siirretään Stundarsin mäelle.
1947 Sodan aiheuttamien pitkien viivästysten jälkeen yhdistyksen ensimmäinen pieni museo avataan yleisölle Herrbackenilla.
1960–1970-luvut Voimakkaan laajentumisen ja kukoistuksen aikakausi; kymmeniä uusia rakennuksia pelastetaan purkutuomiolta ja pystytetään museoalueelle.
1970-luvun loppu Tunnetun suomenruotsalaisen kirjailijan Jarl Hemmerin historiallinen lapsuudenkoti siirretään osaksi museon ainutlaatuisia kokoelmia.
Katse kohti tulevaisuutta
Tänä päivänä Stundars on elinvoimaisempi kuin koskaan, ja se jatkaa tärkeää tehtäväänsä menneisyyden vaalijana ja kulttuuritietoisuuden edistäjänä. Museo etsii jatkuvasti uusia tapoja tuoda historia lähelle nykypäivän ihmistä. Sen vilkas kesäkausi vetää puoleensa tuhansia kävijöitä nauttimaan opastetuista kierroksista, historiallisista työnäytöksistä ja aidosta kylätunnelmasta. Lisäksi Stundars on laajalti tunnettu ja arvostettu vuotuisista tapahtumistaan, kuten suositusta perinteisestä joulumarkkinoistaan sekä erilaisista käsityöpäivistä. Kun kuljet ulos museon porteista, viet mukanasi paitsi uutta tietoa maamme historiasta, myös syvän kunnioituksen menneitä sukupolvia kohtaan.
Tämä artikkeli sai osittain inspiraationsa vanhoista valokuvista ja äänitteistä, jotka tulivat päivänvaloon, kun eräs asiakas toi henkilökohtaisia muistojaan digitoitavaksi. Se sai meidät pohtimaan, mitä muuta saattaakaan piillä ullakoilla, kenkälaatikoissa tai vanhoissa kaapeissa, mikä liittyy Stundarsin ulkoilmamuseon ja sen satojen vapaaehtoisten työntekijöiden uskomattomaan historiaan. Jos jollakulla on hallussaan tähän organisaatioon liittyvää vanhaa mediaa, palvelut kuten EachMoment (https://www.eachmoment.fi) voivat auttaa säilyttämään ne tuleville sukupolville varmistaen, ettei mikään arvokas katoa ajan saatossa.