Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry

Now I have enough research to write the article. Here it is:

Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry — Hämäläisen talonpoikaiskulttuurin vartija Päijänteen rannalla

Kirkkotien päässä, Asikkalan idyllisen kirkonkylän sydämessä, seisoo joukko vanhoja hirsirakennuksia. Tuuli kulkee olkikattojen yli, narisee lautaovia vasten ja kantaa mukanaan vuosisatojen hiljaista puhetta. Täällä, tiilikirkon varjossa ja Päijänteen sinisen horisontin äärellä, Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry pitää huolta muistoista, jotka muuten olisivat ehkä jo kadonneet — talonpoikien työkaluista, sahdinvalmistuksen salaisuuksista ja maatalon arjen äänettömistä todistajista.

Asikkalan kotiseutumuseo ei ole pelkkä vitriinien täyttämä näyttelyhalli. Se on kokonainen pihapiiri, elävä muistikuva siitä, miltä hämäläinen maalaistalo näytti ja tuoksui, kun elämä pyöri pellon, navetan ja savupirtin ympärillä.

Juuret syvällä Päijät-Hämeessä

Asikkalan historia ulottuu kauas. Ensimmäiset hämäläiset uudisasukkaat saapuivat seudulle jo 600-luvulla, mutta ensimmäinen kirjallinen maininta pitäjästä on vuodelta 1443, kun Sysmän ja Asikkalan välinen raja määriteltiin. Vuonna 1547 Asikkalasta tuli Hollolan kappeli, ja itsenäiseksi seurakunnaksi se kohosi vasta vuonna 1848. Pitäjän vanha puinen ristikirkko valmistui vuonna 1689 paikallisen kirvesmiehen David Juhaninpojan käsissä, ja kun se purettiin vuonna 1892, hirret päätyivät läheisen koulun rakenteisiin — mikään ei mennyt hukkaan.

Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry perustettiin vuonna 1954 vastaamaan tarpeeseen, joka kasvoi sodan jälkeisessä Suomessa kaikkialla: maaseudun perinteet olivat katoamassa, ja joku oli koottava talteen se, mikä vielä oli jäljellä. Yhdistys liittyi osaksi Suomen Kotiseutuliiton verkostoa ja alkoi kerätä esineitä, rakennuksia ja tarinoita koko Asikkalan alueelta.

1443

Asikkala mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa — raja vedetään Sysmän ja Asikkalan välille, ja pitäjä astuu historiaan.

1689

Puinen ristikirkko kohoaa kirkonkylään — kirvesmies David Juhaninpoika rakentaa talon, joka kestää yli kaksi vuosisataa.

1850

Pitäjänmakasiini valmistuu kirkon kupeeseen — viljavarasto, joka vuosikymmeniä myöhemmin saa uuden elämän esinemuseona.

1868–1871

Vääksyn kanava kaivetaan auki — Asikkala kytkeytyy Päijänteen vesireitteihin ja maailma avautuu.

1954

Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry perustetaan — joukko paikkakuntalaisia päättää, ettei menneisyys saa kadota modernisaation jalkoihin.

1983

Historia herää eloon Perinnepäivänä — Martti Suntelan käsikirjoittama Rovastintarkastus Asikkalassa 1678 esitetään museoalueella.

1984

Teatterihistoria jatkuu: Rovastinkäräjät Asikkalassa 1672 tuo näyttämölle 1600-luvun käräjäelämän aitouden ja kohukkuuden.

Kaksitoista rakennusta, kaksituhatta tarinaa

Museoalue koostuu kahdestatoista rakennuksesta, jotka muodostavat perinteisen hämäläisen pihapiirin. Yhdistys on vuosikymmenten aikana siirtänyt vanhoja rakennuksia eri puolilta Asikkalaa kirkon vuokra-alueelle, jossa ne ovat saaneet uuden elämän. Kaksi rakennusta seisoo edelleen alkuperäisellä paikallaan.

Talomuseon päärakennus on Pulkkilan kylästä tuotu Vähä-Hanskalan talo, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1700-luvulta. Sen lattialankut ovat kuluneita vuosisatojen askeleista — kulunein polku kulkee liedeltä pöydälle, emännän ikuinen reitti, joka on jäänyt puuhun kuin sormenjälki. Talossa olivat myös Asikkalan ensimmäiset lasikehyksiin asetetut ikkunat.

Esinemuseo sijaitsee vuonna 1850 rakennetussa pitäjänmakasiinissa, entisessä viljavarastossa kirkon kupeessa. Museoon kokoelmansa lahjoittanut Jalmari Maunola antoi näyttelylle sen perustan. Yli 2 000 esineen joukossa on kaikkea talonpoikaiskulttuurin työkaluista maatalouskoneisiin, käsityöläisten välineistä hevosvetoisiin vaunuihin ja alueen arkeologisiin löytöihin.

Erityinen ylpeydenaihe on sahdin valmistukseen liittyvä esineistö. Sahti — se ikivanha suomalainen olut, jonka juuret juontavat viikinkiaikaan — valmistettiin Hämeessä omalla tavallaan, ja Asikkalan kokoelma dokumentoi tämän prosessin kouroa ja lappoa myöten.

Kattojen museo

Yksi museoalueen hienoimpia yksityiskohtia paljastuu, kun katsoo ylöspäin. Rakennusten katot kertovat oman tarinansa: olkikatto, turvekatto, pärekatto, tuohikatto, tiilikatto ja pelti. Jokainen materiaali edustaa eri aikakautta ja varallisuustasoa. Tämä kattomateriaalien kirjo on harvinainen edes suomalaisessa museokentässä ja tekee Asikkalan kotiseutumuseosta omalaatuisen avoimen oppikirjan rakennusperinteestä.

Kun historia astui näyttämölle

Asikkalan Kotiseutuyhdistyksen kulttuurityö ei ole rajoittunut pelkkään esineiden keräämiseen. 1980-luvulla yhdistys otti käyttöön merkittävän kerrontatavan: historiallisen teatterin. Martti Suntela kirjoitti kaksi näytelmää, jotka perustuivat aitoihin 1600-luvun kirkonkirjoihin ja käräjäpöytäkirjoihin. Näyttelijä Erkki Raunio tulkitsi Hollolan rovastin roolia molemmissa esityksissä. Näytelmissä käsiteltiin kirkon korjausten materiaalikiistoja, juopumissyytöksiä, juoruilua ja kuudennusmiesten roolia — niitä kyläoikeuden valitsemia seurakunnan edustajia, jotka valvoivat verojen keruuta ja kirkkorakennusten kuntoa.

Näiden esitysten arvo oli siinä, että ne muuttivat arkistodokumentit eläväksi kokemukseksi. Yleisö ei lukenut historiaa — he näkivät ja kuulivat sen.

Sodan ja rauhan todistaja

Asikkalan museo kertoo myös sodan varjosta. Ruotsin vallan aikana Asikkalassa oli 84 ruotusotilastorppaa ja 15 rakuunatilaa. Isonvihan aikana (1700–1721) Asikkalan komppania kärsi musertavat tappiot: Viipurin taistelussa 1710 jäljelle jäi tuskin kymmenen miestä, ja Napuen taistelussa Isossakyrössä 1714 lähes kaikki kaatuivat. Vuoteen 1722 mennessä alkuperäisestä komppaniasta oli jäljellä enää kymmenen sotilasta. Näiden miesten muisto elää museon kokoelmissa ja yhdistyksen tallentamissa kertomuksissa.

Elävä perintö

Asikkalan Kotiseutuyhdistys ry on toiminut jo yli seitsemän vuosikymmentä. Sen merkitys ei ole pelkästään museossa — se on siinä yhteisössä, joka museon ympärille on rakentunut. Yhdistyksen tunnuslause kutsuu ihmisiä "toimimaan yhdessä mukavien ihmisten kanssa", ja se kuvaa toiminnan ydintä: vapaaehtoisvoimin ylläpidetty, rakkaudesta kotiseutuun syntynyt hanke, joka jatkuu sukupolvelta toiselle.

Museo sijaitsee osoitteessa Kirkkotie 43, 17320 Asikkala, ja se on avoinna kesäkaudella. Opastuksia voi tiedustella numerosta 040 755 1309 tai sähköpostitse asikkalan.kotiseutuyhdistys@hotmail.fi. Lisätietoja löytyy osoitteesta asikkalanmuseo.fi.

Tämä artikkeli sai osittain alkunsa vanhoista valokuvista ja äänityksistä, jotka tulivat esiin, kun eräs henkilö toi omat muistonsa digitoitaviksi. Se herätti kysymyksen: kuinka paljon Asikkalan historiaan liittyvää aineistoa piilee vielä ullakoilla, kenkälaatikoissa ja vanhojen kaappien perukoilla? Jos sinulla on vanhoja valokuvia, filmejä tai äänitteitä, jotka liittyvät Asikkalan Kotiseutuyhdistyksen toimintaan tai Asikkalan menneisyyteen, palvelut kuten EachMoment voivat auttaa säilyttämään ne tuleville sukupolville.