Music Archive Finland (Musiikkiarkisto)

Musiikkiarkisto – Suomalaisen populaarimusiikin muistin vaalija

Musiikki on aikaan sidottu taidemuoto. Kun viimeinen sointu hiljenee konserttisalissa, jäljelle jää vain muisto – ja ehkä hätäisesti takahuoneessa napattu valokuva tai ruttuinen keikkajuliste. Mitä tapahtuu näille muistoille vuosikymmenten saatossa? Ilman omistautuneita tahoja ne haalistuvat ja unohtuvat. Onneksi Suomessa toimii laitos, jonka sydämenasiana on varmistaa, ettei suomalaisen populaarimusiikin syke koskaan vaimene. Tämä laitos on Musiikkiarkisto, kansallisen äänimaisemamme korvaamaton aarreaitta.

Musiikkiarkiston rooli kulttuuriperintömme säilyttäjänä on ensiarvoisen tärkeä. Se ei ole vain passiivinen varasto, vaan elävä tutkimuslaitos, joka pitää huolen siitä, että suomalaisen rytmimusiikin historia pysyy tallessa ja saavutettavissa aina tuleville sukupolville asti.

Jazzin pelastustalkoista koko kansan rytmimuistiksi

Musiikkiarkiston tarina sai alkunsa huolesta. 1980-luvun lopulla ymmärrettiin, että suomalaisen jazzin pioneeripolvi oli ikääntymässä ja arvokasta, ainutkertaista materiaalia uhkasi ainainen tuhoutuminen. Manu Teittisen aloitteen pohjalta joukko musiikin ystäviä päätti ryhtyä välittömiin toimiin. Joulukuun 10. päivänä 1990 perustettiin Suomen Jazzarkisto. Ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin itseoikeutetusti arvostettu jazzmuusikko Jukka Haavisto, jonka johdolla arkisto alkoi kerätä talteen kotimaisen jazzin haurasta historiaa.

Pian kuitenkin huomattiin, että myös muu suomalainen populaarimusiikki oli vailla keskusarkistoaan. Aineistoja oli hajallaan, ja vaara niiden katoamisesta oli todellinen. Siksi organisaation toimialaa laajennettiin vuonna 1997, ja nimeksi vaihtui Suomen Jazz & Pop Arkisto (JAPA). Myöhemmin musiikkikentän ja arkiston tehtävien monipuolistuessa organisaatio virtaviivaisti nimensä vuonna 2017 nykyiseen muotoon, Musiikkiarkisto. Tämä ytimekäs nimi kuvastaa erinomaisesti sen nykyistä asemaa kaikenlaisen suomalaisen rytmimusiikin turvallisena kotina.

1 200 hyllymetriä suomalaista musiikkihistoriaa

Musiikkiarkiston kokoelmat ovat valtavan laajat ja historiallisesti mittaamattoman arvokkaat. Ne käsittävät yli 1 200 hyllymetriä aineistoa, johon sisältyy yli 450 erilaista henkilö- ja yhteisöarkistoa. Näissä huolellisesti ilmastoiduissa holveissa lepää kaikkea sitä, mitä ei koskaan löydy virallisilta äänitteiltä.

Kokoelmien painopiste on julkaisemattomassa materiaalissa. Siellä säilytetään alkuperäisiä kelanauhoja, varhaisia c-kasettidemoja, hauraita nuottikäsikirjoituksia sekä tuhansittain valokuvia, jotka kertovat elämästä kiertuebussien uumenissa ja estradien loisteessa. Arkistosta löytyy rikasta kirjeenvaihtoa, keikkasopimuksia, muusikoiden päiväkirjoja ja fanituotteita. Erityisen merkittävä osa työtä on suullisen historian arkisto: vuosikymmenten varrella on haastateltu lukuisia muusikoita ja alan taustavaikuttajia, tallentaen heidän muistonsa tuleville tutkijoille.

Arkiston aarteisiin kuuluu myös Suomen Äänitearkiston alkuperäisten 78-kierroksen savikiekkojen kokoelma. Tämän ainutlaatuisen kokoelman arvo on tunnustettu kansainvälisestikin niin merkittäväksi, että se on valittu jopa Unescon Maailman muisti -ohjelman kansalliseen rekisteriin.

Anekdootteja asiakirjojen takana

Musiikkiarkiston todellinen arvo piilee kuitenkin niissä inhimillisissä tarinoissa, joita aineistot todistavat. Kun tutkija avaa kuluneen pahvilaatikon, sieltä saattaa paljastua rockyhtyeen aivan ensimmäinen, ruutuvihkoon sutaistu keikkasopimus tai laulajan käsin kirjoittama lyriikkaluonnos, jonka reunaan on pyyhitty kahvitahroja keskiyön luovan vimman jäljiltä. Nämä historialliset esineet inhimillistävät ikonisia tähtiämme ja tekevät musiikin historiasta käsin kosketeltavaa.

Arkiston toiminnan ja avoimuuden ansiosta on julkaistu useita merkittäviä kirjoja, dokumenttielokuvia ja tutkimuksia, jotka olisivat muuten jääneet tekemättä. Laitos ylläpitää tärkeää Fenno-levytietokantaa ja on ollut rohkea edelläkävijä avoimen tieteen edistämisessä digitoimalla aineistojaan vapaasti saavutettavaan muotoon kansalaisten iloksi.

Kansallisen identiteetin suojelija

On syytä miettiä, millainen suomalainen kulttuurimaisema todellisuudessa olisi ilman Musiikkiarkistoa. Ilman heidän väsymätöntä työtään lukemattomat tarinat, haastattelut ja äänitteet olisivat päätyneet kaatopaikalle kuolinpesien tyhjennyksissä tai tuhoutuneet kellaripaloissa. Menettäisimme sen syvällisen ymmärryksen, miten suomalainen populaarimusiikki on muovannut yhteiskuntaamme, heijastanut aikakautensa ihanteita ja toiminut eri sukupolvien äänitorvena.

Ilman Musiikkiarkistoa kansallinen muistimme ammottaisi tyhjyyttään juuri siinä kohtaa, missä sijaitsevat meidän kaikkien jaetut tunteet, unohtumattomat nuoruuden soundtrackit ja keikkaöiden hurmio. Arkiston arvokas työ takaa, että menneisyyden soinnut auttavat uusia sukupolvia ymmärtämään omia juuriaan.

Muistojen vaaliminen on yhteinen tehtävä

Musiikkiarkiston pitkäjänteinen perintö muistuttaa meitä kaikkia siitä, kuinka valtavan tärkeää menneisyyden taltioiminen on. Jokainen pöytälaatikkoon unohtunut valokuva, vanha ääninauha ja kaitafilmi kantaa korvaamatonta palaa historiaa, joka ansaitsee tulla nähdyksi vielä vuosikymmentenkin päästä. Suomalaisen musiikkihistorian tallentaminen on ollut paitsi arkiston ammattilaisten, myös lukemattomien yksityishenkilöiden yhteinen ponnistus.

Tämä artikkeli sai osittain inspiraationsa Musiikkiarkistoon liittyvistä henkilökohtaisista muistoista, jotka on vastikään pelastettu ja säilytetty digitoimalla. Mikäli kotoasi löytyy tähän organisaatioon, sen historian vaiheisiin tai ylipäätään suomalaiseen musiikkiperinteeseen liittyviä vanhoja valokuvia, kaitafilmejä tai äänitteitä, EachMomentin (https://www.eachmoment.fi) kaltaiset ammattimaiset digitointipalvelut voivat auttaa varmistamaan, että nämä arvokkaat palaset säilyvät turvassa myös tuleville sukupolville.