Haapamäki Museum Locomotive Association
HeritageRautaisten Jättiläisten Turvasatama – Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n Tarina ja Perintö
Kun astut sisään Haapamäen vanhalle veturitallille Keuruulla, aika tuntuu pysähtyneen, mutta samalla ilma on sakeana elävästä historiasta. Ensimmäisenä aistit tuoksun: se on unohtumaton, syvä ja nostalginen sekoitus kivihiilen savua, kuumentunutta voiteluöljyä, vanhaa puuta ja vuosisataista terästä. Sitten kuulet äänet: työkalujen kilinän, vaimean puheen kaikuvassa hallissa ja kenties jossain taustalla elävän höyryveturin lempeän sihinän, kun se odottaa vuoroaan päästä jälleen raiteille. Täällä, keskellä Suomen sydänmaita, lepäävät rautaiset jättiläiset, jotka kerran vetivät perässään koko kansakunnan teollista nousua ja ihmisten arkea.
Haapamäen suuri risteysasema oli vuosikymmenten ajan Suomen rautatieverkoston sykkivä sydän. Täällä kohtasivat pohjoiseen, etelään, itään ja länteen matkaavat junat, ja alue oli yksi maan vilkkaimmista risteysasemista. Mutta 1970-luvulla, kun uudet oikoradat Tampereelta Seinäjoelle ja Orivedeltä Jyväskylään valmistuivat, risteysaseman merkitys romahti lähes yhdessä yössä. Valtava varikkoalue ja jykevät veturitallit hiljenivät. Ne olisivat voineet jäädä vain rapistuviksi muistomerkeiksi menneiltä ajoilta, ellei joukko omistautuneita rautatiehistorian vaalijoita olisi päättänyt toisin. Tänään tämä alue on koti Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:lle (HMVY), organisaatiolle, joka ei ainoastaan pelastanut näitä koneita romutukselta, vaan on puhaltanut niihin uuden hengen.
Photo: Mikko J. Putkonen (Methem), CC BY 4.0. Source
Kipinä syttyy: Yhdistyksen perustaminen
Yhdistyksen juuret ulottuvat syksyyn 1987. Tuolloin alueella alkoi aktiivinen talkootoiminta, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli kunnostaa rapistuvia höyryvetureita perusteilla olevaa, naapurissa toiminutta kaupallista Höyryveturipuistoa varten. Talkoolaiset, joita yhdisti syvä palo rautatiekaluston pelastamiseen, viettivät lukemattomia tunteja puhdistaen, korjaten ja maalaten koneita, jotka ilman heidän panostaan olisivat päätyneet leikkauspillien armoille.
Toiminnan kasvaessa ja laajentuessa 1990-luvulle tultaessa kävi yhä ilmeisemmäksi, että arvokkaan työn taustalle tarvittiin vahvempi, virallisempi ja ennen kaikkea täysin itsenäinen taho. Tämän tahon ainoana päämääränä olisi historiallisen kaluston kunnostaminen ja säilyttäminen, millä varmistettaisiin toiminnan jatkuvuus sukupolvelta toiselle. Joulukuun 4. päivänä vuonna 1993, aivan samaisen Haapamäen veturitallin suojissa, pidettiin perustava kokous. Haapamäen Museoveturiyhdistys ry oli virallisesti syntynyt. Kaksi vuotta myöhemmin, 12. lokakuuta 1995, yhdistys rekisteröitiin yhdistysrekisteriin, ja se aloitti pitkän matkansa suomalaisen rautatieperinteen ylimpänä vaalijana.
1987 Aktiivinen talkootoiminta alkaa Haapamäellä tulevan Höyryveturipuiston kaluston kunnostamiseksi. Tämä kylvää siemenen yhdistyksen perustamiselle.
1993 Haapamäen Museoveturiyhdistys ry perustetaan 4. joulukuuta veturitallilla pidetyssä perustavassa kokouksessa.
1994 Yhdistys solmii ensimmäisen virallisen sopimuksensa Keuruun Matkailu Oy:n omistaman rautatiekaluston hallinnasta ja käytöstä.
1996 Historiallinen yhteistyösopimus VR Osakeyhtiön kanssa mahdollistaa kaluston liikennöinnin ja siirtelyn Haapamäen talliraiteistolla.
2005 Käänteentekevä vuosi: HMVY ostaa Haapamäen veturitallin sekä ympäröivät maa-alueet. Samana vuonna yhdistys saa turvallisuustodistuksen ja liikennöintiluvan itsenäiseen junaliikenteeseen koko Suomen rataverkolla.
2012 VR lahjoittaa yhdistykselle 12 historiallista höyryveturia, mikä vahvistaa yhdistyksen aseman Suomen merkittävimpänä vanhan kaluston säilyttäjänä.
2024–2025 Naapurissa toimineen Veturipuiston sulkeuduttua HMVY ostaa puiston maa-alueet, laajentaen toimintaansa ja turvaten "Museovarikon" historiallisen miljöön tulevaisuuden.
Photo: Mikko J. Putkonen (Methem), CC BY 4.0. Source
Virstanpylväät: Vaatimattomista talkoista valtakunnalliseksi toimijaksi
HMVY:n tarina on kertomus uskomattomasta peräänantamattomuudesta ja rakkaudesta historiaa kohtaan. Alkuvuosien talkooporukasta on vuosikymmenten kuluessa kasvanut ammattimaisesti ja turvallisesti toimiva organisaatio, joka ei ainoastaan varastoi museo-esineitä, vaan pitää ne elävinä koneina.
1990-luvun puoliväli oli yhdistykselle järjestäytymisen ja vakiintumisen aikaa. Vuoden 1994 sopimukset kaluston hallinnasta ja vuoden 1996 sopimus VR:n kanssa loivat pohjan uskottavalle toiminnalle. Kuitenkin todellinen harppaus koettiin vuonna 2005. Tuolloin yhdistys teki rohkean ja kauaskantoisen päätöksen ostamalla itse Haapamäen massiivisen veturitallin ja sitä ympäröivän maa-alueen. Tämä teki heistä oman kotinsa herroja ja turvasi tilat kaluston säilyttämiselle. Samana vuonna saavutettu turvallisuustodistus ja liikennöintilupa tarkoittivat, että HMVY astui uuteen aikakauteen: heillä oli nyt oikeus ajaa historiallisilla junillaan vapaasti koko Suomen rataverkolla. Yhdistys saattoi vihdoin tuoda elävän historian suoraan ihmisten luo.
Vuonna 2012 koettiin toinen valtaisa luottamuksenosoitus, kun VR lahjoitti yhdistykselle peräti 12 höyryveturia. Tämä siirsi valtavan vastuun, mutta samalla suunnattoman kansallisen aarteen yhdistyksen huomaan. Haasteita ei kuitenkaan ole puuttunut. Viimeisimmät vuodet 2024 ja 2025 ovat vaatineet yhdistykseltä jälleen uusia ratkaisuja. Kun alueella pitkään toiminut kaupallinen Höyryveturipuisto ajautui vaikeuksiin ja lopetti toimintansa, ja kaluston kohtalo oli vaakalaudalla, HMVY astui esiin. Yhdistys osti puiston maa-alueet ja rakennukset, varmistaen "Museovarikon" eheyden ja sen, että Haapamäki pysyy jatkossakin rautatiehistorian eittämättömänä pääkaupunkina.
Photo: Mikko J. Putkonen (Methem), CC BY 4.0. Source
Kokoelma, joka kertoo Suomen tarinan
Se, mitä Haapamäen Museoveturiyhdistys nykyään hallinnoi, on mittakaavassaan vertaansa vailla. Kyseessä on Suomen suurin, laajin ja monipuolisin historiallisen rautatiekaluston kokoelma, johon kuuluu huikeat yli 110 yksikköä. Tämä kokoelma on konkreettinen läpileikkaus yli sadan vuoden ajalta suomalaista konepajateollisuutta, liikennettä ja yhteiskunnan murrosta.
Kokoelman kruununjalokiviä ovat luonnollisesti höyryveturit. Tallien suojissa lepää muun muassa Hr1 "Ukko-Pekka", Suomen raskain ja ylväin matkustajajunien höyryveturi. Näiden yli satatonnisten jättiläisten valtavat vetopyörät ja voimakas olemus kertoivat aikanaan pikajunien upeasta aikakaudesta, jolloin Suomea kirjaimellisesti rakennettiin ja yhdistettiin. Yhdistyksellä on useita "Ukko-Pekkoja", mukaan lukien arvokas kunnostuskohde numero 1020. Tavaraliikenteen raakaa ja periksiantamatonta voimaa edustavat raskaiden tavarajunien Tr1 "Risto" -veturit, joiden jykevä ääni on kaikunut suomalaisissa metsissä vuosikymmeniä.
Hieman pienempää, mutta ahkeraa ja ikonisinta kalustoa edustavat Tk3 "Pikku-Jumbo" -yleisveturit. Esimerkiksi numero 1104 on tullut monille suomalaisille tutuksi yhdistyksen järjestämistä suosituista museojuna-ajoista. Mukana on myös erikoisuuksia, kuten Vr1 "Kana" -järjestelyvetureita ja harvinaisia, palovaarallisilla teollisuusalueilla käytettyjä tulipesättömiä höyrysäiliövetureita, joista esimerkkeinä vuoden 1923 Borsig "Kuopion Karhu" ja Henschel "Nuottasaaren pullo".
Höyrykauden lisäksi yhdistys vaalii uudempaa nostalgiaa. Suomalaisten yhteiseen muistiin lähtemättömästi piirtyneet puukoriset matkustajavaunut natisevine liitoksineen sekä myöhemmän aikakauden Dm7 "Lättähatut" ja erilaiset dieselveturit muodostavat olennaisen osan elävää museota. Tämä kaluston laaja kirjo mahdollistaa sen, että HMVY voi tarjota aidon ja tuoksuvan matkan menneisyyteen, riippumatta siitä, mitä vuosikymmentä halutaan tutkia.
Merkitys kansalliselle perinnölle
Miksi Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kaltainen vapaaehtoistyö on niin elintärkeää? Vastaus on raadollinen: jos näitä aktiiveja ei olisi, valtaosa tästä historiallisesta kalustosta olisi jo kauan sitten sulatettu uusikäyttöön. Höyryveturi ei ole kevyesti hyllylle nostettava koriste-esine. Se on monimutkainen, säännöllistä huoltoa, voitelua, lämmitystä ja ymmärrystä vaativa organismi. Kun rauta jäätyy ja ruostuu, menetämme paitsi fyysisen koneen, myös pysyvän kosketuksen siihen insinööritaitoon ja raskaaseen työhön, jolla Suomi nostettiin jaloilleen.
Photo: Falk2, CC BY 3.0. Source
Vielä kalustoakin kriittisempää on hiljaisen tiedon (tacit knowledge) säilyttäminen. Miten säädetään vanhan höyrykoneen luistikoneisto oikeaoppisesti? Miten valtavaa tulipesää ruokitaan hiilellä optimaalisen höyrynpaineen saavuttamiseksi kylmänä talviaamuna? Nämä ovat uniikkeja taitoja, joita ei voi oppia pelkästään kellastuneista ohjekirjoista. Ne siirtyvät mestarilta oppipojalle, kokeneelta veturinkuljettajalta ja lämmittäjältä suoraan nuoremmalle sukupolvelle, nokisissa haalareissa ja liekkien loisteessa. HMVY:n kenties suurin kulttuurihistoriallinen saavutus onkin juuri tämän käytännön osaamisen ylläpitäminen. Yhdistyksen jäsenet ovat elävä linkki maamme teollistumisen päiviin, pitäen yllä taitoja, jotka muuten katoaisivat lopullisesti historiaan.
Katse tulevaisuuteen ja muistojen vaalimiseen
Tulevaisuus näyttää Haapamäellä ja yhdistyksen toiminnassa valoisalta, vaikka työ satojen tonnien painoisten koneiden parissa onkin loputonta. Yhdistyksen rohkeat aluelaajennukset, varikkoalueen pelastaminen ja jatkuvat kunnostusprojektit kertovat siitä, että liekki näiden koneiden tulipesissä – ja ennen kaikkea talkoolaisten sydämissä – palaa kirkkaammin kuin aikoihin. HMVY:n säännöllisesti järjestämät museojunamatkat jatkavat suomalaisten ihastuttamista ympäri maan, tuoden historian suoraan nykypäivän asemalaitureille ja tarjoten uusille sukupolville mahdollisuuden kokea se taika, joka syntyy ainoastaan tulen, veden ja teräksen saumattomasta yhteispelistä.
Vierailijalle
Haapamäen Museoveturiyhdistys järjestää säännöllisesti elämyksellisiä museojunamatkoja ympäri Suomen rataverkkoa. Ajantasaiset aikataulut, matkalippujen tiedot sekä lisätietoa varikon toiminnasta ja kalustosta löydät yhdistyksen virallisilta verkkosivuilta osoitteesta www.hmvy.fi.
Tämä artikkeli sai osittain inspiraationsa vanhoista, haalistuneista valokuvista ja kaitafilmeistä, jotka tulivat päivänvaloon, kun eräs asiakas toi henkilökohtaiset, vuosikymmeniä vanhat muistonsa digitoitavaksi. Kuvat vilisivät nostalgisia juna-asemia, vanhojen veturien noussutta savua ja rautatieläisten arkea, mikä sai meidät pohtimaan syvällisemmin: kuinka paljon vastaavaa, piilossa olevaa ja arvokasta historiaa yhä onkaan olemassa? Kuinka monella ullakolla, kenkälaatikossa tai vanhan lipaston uumenissa lepää materiaalia, joka on suoraan tai epäsuorasti yhteydessä Haapamäen Museoveturiyhdistyksen kaltoisten sankareiden vaalimaan perintöön? Jos kotoasi tai suvultasi löytyy vanhaa mediaa, kelanauhoja, kuvia tai videoita menneiltä vuosikymmeniltä, palvelut kuten EachMoment (https://www.eachmoment.fi) voivat auttaa niiden turvaamisessa ja herättämisessä eloon. Näin voimme yhdessä varmistaa, että arvokkaat, jopa kansallisesti merkittävät palaset suomalaista historiaa siirtyvät turvallisesti myös tulevien sukupolvien ihasteltaviksi, aivan kuten Haapamäen mahtavat, rautaiset jättiläiset.