Video8 oli Sonyn ensimmäinen formaatti, joka käytti metallipartikkeli- eli MP-nauhaa — samaa perusteknologiaa, jolle myöhemmin rakennettiin Hi8 ja Mini DV. Metallipartikkelinauha tallentaa huomattavasti enemmän tietoa neliömillimetrille kuin VHS:n rautaoksidinauhalle mahtuu. Juuri tämän ansiosta Sony sai käyttökelpoisen videoformaatin mahtumaan audiokasetin kokoiseen koteloon.
Mutta metallipartikkelit hapettuvat. Jokainen Video8-kasetti on hitaasti ruostunut siitä päivästä lähtien, kun se nauhoitettiin. Alkuperäiset 1985–1995 Video8-kasetit ovat nyt 30–40 vuotta vanhoja ja lähestyvät metallipartikkelinauhan kestävyyden rajoja. Osa 1980-luvun lopulla nauhoitetuista kaseteista osoittaa jo vakavia signaalihäviöitä, joita ei ollut nauhoitushetkellä.
Video8-kaseteissa oli korkeampi signaalihäviötiheys kuin VHS:ssä jo uutena — kuluttajaluokan nauhalaatu ja korkea informaatiotiheys aiheuttivat lyhyitä signaalikatkeamia. Kolmen vuosikymmenen lisähapettumisen jälkeen signaalihäviöt voivat olla vakavia.
Toinen ongelma on toistolaitteet. Useimmat Video8-kamerat eivät enää toimi tai ovat kadonneet — ne jäivät ullakkokämpille, kun DV- ja digikamerat syrjäyttivät ne 2000-luvulla. Sonyn EV-S350-ammattitason Video8-soitin ja EV-C200-kuluttajasoitin ovat yhä harvinaisempia. Ylläpidämme huollettuja Video8-toistolaitteita nimenomaan arkistointityötä varten.