Villa Kokkonen — Talo, joka rakennettiin musiikin ympärille

Tuusulanjärven länsirannalla, Järvenpään Vanhankylänniemessä, seisoo talo, joka ei näytä ulkoapäin juuri miltään. Tumma puuverhous kääntyy kadun puoleen kuin sulkeutunut simpukka. Mutta kun astut sisään, kaikki muuttuu. Valo tulvii etelän suunnasta lasiseinien läpi, lattia avautuu viuhkamaisesti, ja kaiken keskellä — kuin sydän, jonka ympärille koko rakennus hengittää — seisoo Ibach-flyygeli. Tämä on Villa Kokkonen: paikka, jossa Suomen merkittävin sodanjälkeinen säveltäjä loi elämäntyönsä, ja jossa kaksi suomalaisen kulttuurin jättiläistä kohtasivat tavalla, joka synnytti arkkitehtuurin ja musiikin ainutlaatuisen liiton.

Ystävyys, pöytäliina ja muutama nuotti

Tarina alkaa Suomen Akatemiasta. Säveltäjä Joonas Kokkonen ja arkkitehti Alvar Aalto valittiin molemmat akateemikoiksi — Kokkonen vuonna 1963, Aalto jo aiemmin — ja miehet ystävystyivät. Kun Kokkonen etsi Järvenpäästä tonttia uudelle kodilleen, Aalto tarjoutui suunnittelemaan sen. Vuonna 1967 he söivät yhdessä Perhelän ravintolassa, ja Kokkonen kuvaili työskentelytapaansa: hän kulki edestakaisin huoneessa, elehtien ja pysähtyen flyygelin ääreen. Aalto tarttui kynään ja luonnosteli talon suoraan valkealle pöytäliinalle. Kaupungingeodeetti Erkki Nikkanen osti pöytäliinan närkästyneeltä tarjoilijalta ja lahjoitti sen myöhemmin Järvenpään kaupungille vuonna 2000.

Aalto ei veloittanut ystävältään senttiäkään — uransa huipulla oleva arkkitehti pyysi palkkioksi vain "pari riviä musiikkia". Kokkonen lunasti lupauksensa omistamalla sellokonserttonsa Aallolle. Arto Noras kantaesitti teoksen lokakuussa 1969, samana vuonna kun perhe muutti uuteen kotiin.

Talo, joka kuuntelee

Villa Kokkonen on yksikerroksinen hirsirakenteinen talo, jonka ulkoverhous on tummanruskeaksi petsattua lautaa. Viuhkamainen pohjaratkaisu jakautuu kolmeen siipeen: makuuhuoneet ja keittiö, ruokailu- ja olohuone sekä säveltäjän äänieristetty työhuone. Aalto suunnitteli koko rakennuksen flyygelin ympärille — soitin ei ole huonekalujen joukossa, vaan arkkitehtuurin lähtökohta. Suuret etelään avautuvat ikkunat ja kattoikkunat tulvivat valoa sisätiloihin, ja julkisivun katoksen kaareva linja toistuu eteishallin seinässä ja takan muodoissa.

Huonekalut ovat pääosin Artekia ja Aallon Villa Kokkoseen suunnittelemia mittatilauskalusteita. Kuvanveistäjä Mauno Hartmanin teokset täydentävät sisustusta. Pihapiiriin kuuluvat autotalli, sauna vierasmajoituksineen ja uima-allas. Kokkonen edellytti, että tontti ei ulotu rantaan asti — hän halusi säilyttää vapaan kulun järven rantaa pitkin kaikille.

"Musiikin Kekkonen"

Joonas Kokkonen syntyi Iisalmessa 13. marraskuuta 1921 musiikilliseen perheeseen. Isä Heikki oli liikemies ja itseoppnut muusikko, äidin veljet tunnettuja pelimanneja. Perhe muutti Järvenpäähän Joonaksen ollessa viisivuotias. Talvi- ja jatkosota keskeyttivät opinnot, mutta Kokkonen valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1948 ja suoritti pianodiplominsa Sibelius-Akatemiassa 1949. Sävellyksen professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1959.

Kokkosen tuotanto käsittää 75 teosta 56 vuoden ajalta — vaatimaton määrä, mutta tietoinen valinta. Hän kieltäytyi julkaisemasta mitään, mikä ei täyttänyt hänen mittapuutaan. Neljä sinfoniaa, kolme jousikvartettoa, sellokonsertto ja ennen kaikkea ooppera Viimeiset kiusaukset muodostavat hänen perintönsä ytimen. Ooppera kertoo herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisesta ja perustuu Kokkosen serkun Lauri Kokkosen näytelmään. Se on saanut yli 500 esitystä maailmanlaajuisesti.

Kokkosen vaikutusvalta ulottui kauas konserttisalien ulkopuolelle. Hän toimi musiikkikriitikkona, perusti Uuden Musiikkilehden, johti Suomen Säveltäjäin Yhdistystä ja Teoston hallitusta. Televisio-dokumentissa hänelle annettiin lempinimi "musiikin Kekkonen" — mies, joka hallitsi suomalaista musiikkielämää kuin presidentti valtakuntaansa.

27 vuotta musiikin sydämessä

Kokkonen muutti Villa Kokkoseen vuonna 1969 toisen vaimonsa Else-Maj "Maijan" ja kahden tyttärensä kanssa. Hän eli ja työskenteli talossa 27 vuotta — koko loppuelämänsä. Täällä syntyivät neljäs sinfonia, Viimeiset kiusaukset, Requiem ja lukuisat kamarimusiikkiteokset. Maijan kuoltua 1979 Kokkonen avioitui Anita Pakoman kanssa vuonna 1980. Viimeinen orkesteriteos Il paesaggio kantaesitettiin Villa Kokkosessa helmikuussa 1987.

Joonas Kokkonen kuoli kotonaan 2. lokakuuta 1996. Flyygeli vaikeni, mutta talo jäi.

Elävä museo

Järvenpään kaupunki osti Villa Kokkosen kuolinpesältä vuonna 1998 hintaan 2 200 000 markkaa. Kaupungin kulttuurijohtaja totesi ostohetkellä ylpeänä: "Villa Kokkosen hankkimalla Järvenpää sai oman Halosenniemensä." Kuolinpesä lahjoitti myöhemmin koko irtaimiston, mukaan lukien sen Ibach-flyygelin, jonka ympärille Aalto oli piirtänyt talon.

Tänään Villa Kokkonen toimii museona, opastettujen kierrosten kohteena ja konsertti- sekä tapahtumapaikkana. Vuonna 2012 se valittiin kansainväliseen Iconic Houses -verkostoon yhtenä ensimmäisistä suomalaisista kohteista. Villa jatkaa Tuusulanjärven taiteilijayhteisön perinnettä — samaa traditiota, jota Sibelius, Halonen ja Järnefelt vaalivat vuosikymmeniä aiemmin.

Löydä Villa Kokkonen

Osoite: Tuulimyllyntie 5, 04400 Järvenpää
Sähköposti: villakokkonen@jarvenpaa.fi
Puhelin: +358 40 550 9992

Tämä artikkeli sai alkunsa, kun vanhojen valokuvien ja äänitteiden joukosta löytyi materiaalia, joka liittyi Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön. Se herätti kysymyksen: mitä kaikkea muuta piilee ullakoilla, kenkälaatikoissa ja vanhoissa kaapeissa — muistoja, jotka liittyvät Villa Kokkoseen tai sen historiaan? Jos sinulla on vanhoja tallenteita tai valokuvia, joilla on yhteys tähän ainutlaatuiseen kulttuurikohteeseen, EachMoment voi auttaa säilyttämään ne tuleville sukupolville.